Heinolan museot

Heinolan kaupunginmuseon uusi perusnäyttely kertoo paikkakunnan historiaa kivikaudesta teollistumiseen. Museo sijaitsee vuonna 1872 valmistuneessa myöhäisempiretyylisessä kauppiaan talossa. Heinolan kaupunginmuseo on toiminut rakennuksessa vuodesta 1984 lähtien. Lisäksi museossa järjestetään vaihtuvia näyttelyjä.

Taidemuseo tarjoaa vaihtuvia näyttelyjä ympäri vuoden ja tuottaa aineistoa taidekasvatuksen tueksi. Näyttelyt esittelevät taidemuseon omien kokoelmien teoksia että vierailevien kuvataiteilijoiden tuotantoa. Taidemuseossa on pysyvästi esillä Ministeri P. J. Hynnisen Taidesäätiön kirjasto sekä kokoelmat Spranger ja Henry Lönnfors, jotka esittelevät eurooppalaista posliinia kahden sadan vuoden ajalta. Heinolan taidemuseo sijaitsee 1830 valmistuneessa empiretalossa. Sen rakennusmestarina toimi puuseppä Jacob Nygrén. Hänelle ominaisia piirteitä ovat ruusu- ja laakerinlehtikoristeet, joita on sekä ikkunoiden että sisäovien koristeena.
Talo on toiminut kotina, hotellina, kouluna ja teollisuustilana. Se korjattiin 1985–86, minkä jälkeen siitä tuli käsityöläistalo. Korjauksessa palautettiin sisätila mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Salin ja päätyhuoneen kattojen alkuperäiset kattomaalaukset puhdistettiin ja täydennettiin. Vuodesta 1991 alkaen rakennuksessa on toiminut Heinolan taidemuseo. Taidemuseon esteettömyys ja yleisötilat kohenevat remontissa, joka valmistuu kesäksi 2025.

Lääninkivalterin talo on Suomessa harvinainen säilynyt sisämaan 1700-luvun kaupunkitalo. Se on voitu palauttaa lähes kokonaan alkuperäiseen asuunsa.
Talon piha ja puutarha ovat laadittu 1700-luvun lopun tapaan. Joka kesä siellä kasvatetaan tuon ajan hyöty- ja koristekasveja.
Sisällä kustavilaisen ajan huonekalut, tapetit ja käyttöesineet, ovet ja ikkunat, kertovat maaherran ajan Heinolasta ja vievät kävijän ainutlaatuiseen tunnelmaan.
Talo edustaa tyyliltään rokokoota ja kustavilaisuutta ja se valmistui 1780-luvulla Kymenkartanon läänin lääninkivalteri (= poliisimestari) Lars Adolf Aschanin perheen kodiksi.
Rakennuksen ulkoasu on tänään yhdistelmä alkuperäisen mallista mansardikattoa ja 1840-luvulla uudistettua julkisivua. Sisäpuoli on säilynyt lähes kokonaan 1700-luvun asussa lukuun ottamatta keittiötä ja eteistä.